Avajaiset

Oi vau, mitkä avajaiset! Kaunista, jos niitä voi yhdellä sanalla kuvata. Vaikka urheilijoiden osalta avajaiset ovat myös raskaat siinä mielessä, että odottamisaikaa, kävelyä ja seisoskelua on hyvinkin paljon, meni aika melko nopeasti koska show ja tunnelma oli niin mahtava.

Avajaiset olivat siitä erilaiset verrattuna Salt Lakeen ja Torinoon joissa olen aikaisemmin ollut, että kaikki tapahtui sisätiloissa. Talvikisa-avajaistunnelma olikin luotu lähinnä valkoisilla asusteilla, rekvisiitalla sekä tekolumella jota tuiskutti sisällä silloin tällöin. Pyydystin yhden ”hiutaleen” suuhunkin,  ja kyllä, hieman saippuaisellehan se maistui ;).

Urheilijoiden istumapaikoille oli jaettu yleisöä varten tarkoitetut valkoiset kaavut, lamppuja sekä pahvinen rumpusetti, jonka avulla päästiinkin heti alkuun hyvään tunnelmaan Brian Adamsin ja Nelly Furtadon esiintyessä. Valoshow, tanssi-, akrobatia- ja lauluesitykset olivat huikaisevia eikä voinut kyllä muuta kuin suu auki ihmetellä. Koskettavin hetki koettiin puheiden jälkeen, jolloin koko tuhatpäinen yleisö hiljentyi kunnioittamaan eilen avajaispäivänä kuolleen kelkkailijan muistoa.

Naisjääkiekon kannalta oli mahtavaa, että urheilijavalan pääsi lukemaan Kanadan joukkueen Hayley Wickenheiser. Kansa hallissa myös luonnollisesti kohahti viimeisen soihdunkantajan hölkätessä paikalle – Wayne Greztky siis.

Kuvia avajaisista ei valitettavasti saa omassakaan blogissa julkaista. Veli oli tosin pyydystänyt irvistyskuvan musta marssin aikana, joka löytyy Twitteristä @mertanen.